KOKKOLA

Hyvät Hyssykät -yhtyeen konsertti veti sunnuntaina Konservatorion salin täyteen. Annika Ammesmäki-Kangasniemen, Heidi Paalasen ja Noora-Kaisa Salo-Peltokosken muodostama trio esitteli vaikuttavan taustayhtyeen säestämänä debyyttialbuminsa Kauniimpi. Yleisön määrästä ja vastaanotosta päätellen uunituore levy onkin sangen odotettu.

Kaksiosainen levynjulkistuskonsertti piti sisällään kaksitoista kappaletta, joiden tyylit ja tunnesisällöt vaihtelivat aina haudanvakavista balladeista jurppiviin bossanoviin. Hyssyköiden musiikki on yhtyeen omien sanojenkin mukaan saanut vaikutteita monelta suunnalta, ja sävyjä oli kuultavissa esimerkiksi klassisen ja kansanmusiikin maailmoista.

Tämän takasi jo trion erityinen taustayhtye: Antti Paalasen vähäriviset haitarit, Jesse Kaikurannan flyygeli sekä Heidi Kumpulan, Andrei Sytchakin, Kati Niemelän, Emilia Otava-Sytchakin ja Eevalotta Matikaisen muodostama jousisektio soivat sävykkäästi keskenään sekä laulajatarten vahvojen äänten tukena. Loppusilauksen tanakkaan soundimaailmaan toivat Salo-Peltokosken klarinetti sekä Riikka Herttelin ja Maria Aution taustalaulut. Lisäksi yhdessä kappaleessa kuultiin Vesa Peltokosken vakuuttavaa työskentelyä klassisen kitaran äärellä.

Vaikutteistaan ja soundeistaan huolimatta Hyvien Hyssyköiden musiikin lähtökohdat ovat vahvasti kevyessä musiikissa, ja levy löytyneekin kaupan hyllyistä perustellusti sieltä rajattomien klubiviisikoiden lomasta. Trion itse säveltämä ja sanoittama, usein pitkälti yhteistyönä syntynyt musiikki edustaa korkeatasoista suomalaista lauluyhtyemateriaalia. Lauluista kuulee, että ne ovat juuri niitä lauluja, joita Hyssykät haluavatkin laulaa ja jotka löytävät helposti paikkansa myös kuulijoiden sydämistä.

Haikeimmillaan yhtyeen sanoitukset ovat yhtä lailla kuulaita ja romanttisia kuin Konservatorion kahvitilassa esillä olleet hehkeät valokuvat, joissa pitkiin valkeisiin mekkoihin pukeutuneet Hyssykät kaunistavat jylhää merenrantamaisemaa. Laulut kuten Neito ja kyyneleet sekä levyn nimikkokappale Kauniimpi tuntuivat tutkiskelevan naiseutta tietyllä tapaa ylevin mutta haavoittuvaisin silmin, kenties juuri noihin valkeisiin kankaisiin verhottuna. Samankaltaisissa tunnelmissa liikkui kolmesta laulusta koostuva Josefiinan kirjeitä -sarja, joka luotasi sodan leskeksi tekemän naisen hiljaista surua. Hetkinen – puhutaanko nyt siis vielä yhtyeestä nimeltä ”Hyvät Hyssykät”?

Vaikka haikean tunnelmalliset osuudet tarjosivat kenties konsertin voimakkainta tulkinnallista antia, yhtyeen toinen, rempseän humoristinen puoli vetosi vähintään yhtä lailla yleisöön. Kun elämää suuremmat surut on puitu, voidaan keskittyä esimerkiksi maanantaipäivien yleisen pottumaisuuden harmitteluun. Kappaleet kuten Prinkkala ja Pipo saivat laulajattaret riehaantumaan, ja konsertin jälkeen päällimmäiseksi tuntemukseksi jäi riemastuneen leppoinen olo. Hyvät Hyssykät tarjosivat parin tunnin täydeltä upeita kappaleita, vaikuttavia sovituksia sekä vahvaa tulkintaa – ja tulivat siinä sivussa pariinkin otteeseen muistuttaneeksi, että pipo kuuluu päähän.