Musiikki

Biisejä kuultavissa osoitteessa: www.myspace.com/hyvathyssykat

Hyvät Hyssykät Lyrics

NEITO JA KYYNELEET

Olipa kerran neito ja kyyneleet,
Luokse kartanon herran niin kaukaa saapuneet.
Mies portilla oottaa ja tuntee nuo kyyneleet.
Läpi pimeän kantaa, kietoo aamuun valkoiseen.

Miks muistoissaan kulkee – ne usva peittelee.
Soi laulus’ vain murheet, soi neidon kyyneleet.

:;Hän muistaa menneen silloin tuoksui toukokuu.
Jäi tyhjät huoneet, menneet polut sammaltuu.
Hän juoksi missä tuuli puita suutelee,
Mut nyt ne puut on jäätyneet.

Niin katsoi taakse, painoi mieleen toukokuun.
Jäi tyhjät huoneet menneet polut sammaltuu.
Niin menneen tuntee, laulun kaihon kuuntelee,
Kun soivat neidon kyyneleet:;

Silmissä kuultaa neito ja kyyneleet;
Sanat kartanon herran niin kauan kaikuneet.
Kuiskaavan oottaa: ”tahdon”, kun aamu valkee
läpi pimeän kantaa, kietoo huntuun valkoiseen.

Vaik muistoissaan kulkee, ne pois jo peittelee.
Vain laulus on murheet ja neidon kyyneleet.

VENELAULU

”Kesän kaikuja tunnelmaisilta veneretkiltä kotiseuduilta”
säv.& san. Hyvät Hyssykät, sov. Hyvät Hyssykät / J.Kaikuranta / A.Paalanen

Ne meitä keinuttaa, rantaan kuljettaa.
Voisin laulun kirjoittaa, tämän kaiken ikuistaa.
On laiturin portailla pikkuinen poika
Ja koivujen katveessa kullattu aika.

:;Mik’ venhettä keinuttaa?
Kaislikon valssihin tuulikin haluaa.
En unhoita rantaasi milloinkaan.
On hiuksissain auringon liekki,
On mainingin muistoissa kuu.;:

Tuomen tuoksu valloillaan. Suomen suven tunnelmaa.
Voisin kirjan kirjoittaa, tämän kaiken ikuistaa.
On kannella äidillä vatsassaan vauva
Ja vierellä vanhuksen ystävän rouva.

KATOAA YÖ

”Muistanko kiittää sinua ja sinusta joka päivä?”
säv., san. & sov. Hyvät Hyssykät, jousisovitus N-K Salo-Peltokoski

Tein sinusta laulun, sellaisen pienen ja kauniin sävelmän
u-uu-u, lumivalkoisen laulun, siitä kun siinä oot ja siihen jäät.

Mä katson syvälle sun silmiin. Koivupuut ja sateen laulu, valssi valoinen.
u-uu-u, Teet minusta kauniin, kuin aurinko sä mulle oot tään keskiyön.

:;Sä siihen jäät, mun sydämeeni näät.
Katoaa yö, valo vie päivään.
Viet kyyneleet ja ehjän musta teet.

Katoaa yö, katoaa yö, katoaa yö (aa-aa-aa-aa-aa)
Katoaa yö;:

Aamukaste antaa aikaa, sinä siinä kun oot en toivo enempää.
u-uu-u tahdon sinulle näyttää, sen ett tässä oon ja tähän jään.

:;Sä siihen jäät, mut sydämeeni jäät
Katoaa yö, valo vie päivään
Viet kyyneleet ja ehjän musta teet
Katoaa yö, katoaa yö, katoaa yö (aa-aa-aa-aa-aa)
Katoaa yö;:

AALLOT LAULAA

”Morsiussaaren legendan innoittamana”
säv.& san. H.Paalanen & N-K Salo-Peltokoski, sov. Hyvät Hyssykät / J.Kaikuranta

Istun ihan hiljaa, kuuntelen;
kuka täällä muistaa?
Kaksi kertaa kellojen
soivan kuuliko kukaan?

Hetken onnen kyyneleet, satoivat
pisaroina hiekkaan.
Kaksi yhteen lupautui,
mutta vaihtui valkoinen mustaan.

Meri muistaa kuinka kerran saapui kaunis morsian
tahtomattaan alle virran, vastas kutsuun kuolemaan
oo-oo-oo-ooo, tule kaunis morsian.

:;Nyt aallot laulaa,
ei tuule mutta aallot vielä laulaa.
Ei saanut rauhaa,
Vaan juoksi mereen, siitä aallot laulaa.;:

Istun ihan hiljaa, katselen;
Purjelaivat seilaa.
Vaahtopäiden morsian
kulkee aalloista rantaan.

Oi kuulisitpa kuinka aikain takaa aallot lyö.
Ulapalta kotirantaan kaihoaa hän joka yö.
oo-oo-oo-oo, meni kaunis morsian.

MAJAKANVARTIJAN KEHTOLAULU

”Harbådan maisemissa väreilee tarinoita ja legendoja...”
Säv.& san. N-K Salo-Peltokoski.
Sov. Hyvät Hyssykät

Minne tuuli kuljettaa
pienen pientä matkaajaa?
Lai-jai-jaa-jaa...

Kulje tietä rauhaisaa
kohti unten satamaa.
Lai-jai-jaa-jaa...

Tuulen tietä seilataan,
Siivet kantaa matkallaan.
Lai-jai-jaa-jaa...

KAUNIIMPI

”Hämärän rajamailla - mietiskelyä öisessä metsämaisemassa”
säv. H.Paalanen
san. H.Paalanen & N-K Salo-Peltokoski
sov. Hyvät Hyssykät / A.Paalanen

Hämärä jää, vaan en valon kanssa unta saa.
Prinsessa yön sadut, tarinat mua valvottaa.
Kävelin kentillä kasteisilla ruohikon.
Suli varpaiden alla, ja kuura kaivautui muistoon.

:;Yötä vasten kaunis oon,
Kynttilät matkaani varjelkoon.
Kuulun tänne kuutamoon,
Varjoissa maan olen kultaa.
Yötä vasten kauniimpi oon,
Kuuluun kuutamoon.
Sadut menneet hiljaa soi;:

Viileä kuu, aamun haamut saa mua kirjoittaa.
Metsässä maa uinuu, sammaleet on peittonaan.
Vaelsin vihreiltä vainioilta kuutamoon.
Väsyi viimeinkin, yö väistyi aamun tieltä muistoon.

PIPO

”Kangistuneen pohjalais-kansan itsensä ihmettelyä”
säv. S.Ollikainen, H.Paalanen & N-K Salo-Peltokoski
san. Hyvät Hyssykät, sov. Hyvät Hyssykät / A.Paalanen

Korviin asti lunta, uppoo koko kunta
Kun käynnisty ei auto; en minäkään.
Kuppilassa teetä, kansa kiroo veetä.
Pakkanen voi purra vois tämän pään.

Viima puree päätä, ihmiset on jäätä,
Raatihuoneen kello kangistelee.
Takki täynnä toppaa, kauho hernesoppaa
Paa, paa pipo päähäs paa

:;Päähäs paa, paa pipo päähäs paa,
Päähäs paa, paa pipo kalloo suojaamaan;:

Onhan meillä sauna, vihta vastaan kauna,
Sitkeät ne talven sinnittelee.
Jos on sulla pokkaa, ulkosalla kokkaa,
Paa, paa pipo päähäs paa, paa pipo!

:;Päähäs paa, paa pipo päähäs paa,
Päähäs paa, paa pipo kalloo suojaamaan;:

JOSEFIINAN KIRJEITÄ I

”JOSEFIINAN LAULU”

”Kirjeitä sota-ajalta, tarina suuresta rakkaudesta”
säv., san. & sov. Hyvät Hyssykät /A.Paalanen, jousisovitus N-K Salo-Peltokoski

Tää piano muistaa, sen tarinan;
Viimeisen valssin, jäähyväissuudelman.
Sen talven laulu, on lohduton
Oisinpa tiennyt; tuo kirje viimeinen on.

:;Kai sun kätesi saan
hän sävelin kyselee aina vaan.
Syliin valkoisen maan
Sä nukuit, en ehtinyt vastaamaan
että käteni saat.;:

Vielä voin laulaa,
sun sanoja hengittää.
Tään viimeisen valssin
tarina tänne jää.

JOSEFIINAN KIRJEITÄ II

”KIRJEITÄ”

”Tarina jatkuu – on siitä niin kauan aikaa...”
Säv.& san. N-K. Salo-Peltokoski
Sov. Hyvät Hyssykät / A.Paalanen, jousisovitus N-K Salo-Peltokoski

Hän kuulee kuinka jossain pihan lapset leikkii ja laulaa,
Hän painaa posken vasten tuota kylmää ikkunaa.
On keittiössä hiljaista vain käkikello laulaa,
ja olohuoneen keinutuoli oottaa matkustajaa.

:;Hän katseensa kääntää, kuun ystäväks tietää.
Hymyin muistelee häntä, jota ei oo.
Ja kahvi on kylmää, yö ikkunaa jäätää.
Niin kirjoittaa kirjeensä hänelle jota ei oo,
Jota ei oo. ;:

Hän painaa hennot kädet vasten vanhaa piirongin laitaa,
Nuo valokuvat monet saa niin silmät kostumaan.
On silloin tällöin yksinäistä, on siitä niin kauan aikaa,
kun hän sai viereen ystävänsä illoin nukahtaa…

JOSEFIINAN KIRJEITÄ III

”RAUHA”

”Nähdään tuonpuoleisessa...”
säv.& san. Hyvät Hyssykät, sov. Hyvät Hyssykät / J.Kaikuranta / A.Paalanen

Nyt voin hengähtää - kuin unta tää.
Vihdoin käteni saat, soi rauha päällä maan.

Tää kaukainen maa - niin valkeaa.
Sut siellä mä nään ja syliisi jään.
On kaunista niin, ei oo ikävää,
pidät minusta kii.

:;Rauhaa kellot nuo soi, ei surua soi,
ne vain meidät yhteen toi.
Sielun kellot nuo soi, rauhan ne toi.
Rauhan se toi;
tää laulumme satumaa;:

Sinivalkoisen maan, ne sulta saa.
Kauniin kirkkaana veet,
virrat vuolaat ne hymyilee,
vuosien taa muistelee.

PRINKKALA

”Iloista maanantaita kaikille!”

säv.& san. Hyvät Hyssykät, sov. Hyvät Hyssykät / A.Paalanen

Tää kotini mun muistuttaa jotain läävää,
Mut itseni mä siivous töistä jäävään.
Pihatiellä pahanen musta katti,
Ja suusta pääsee niitä sanoja.

Ootan että kenkäni tänään kastuu
Kun väärä jalka sängystä aamuun astuu.
Lompakosta kurkistaa visa ja matti;
Eihän niillä ookaan tapoja.

Ooo – kun mua jurppii, niin kunnolla jurppii.
Ooo – tään bossa novan piristää pitäis,
Mut paha päivä puskee päin;
:;Prinkkala-la-la-lal-lal-lal-laa.. ;:

On pomo niin kuin pyllylle ammuttu otso.
Sä miksi siinä kyyläät mut et kunnolla katso?
Voihan käydä tuuri et mä saan tänään kenkää -
täytyy kai ne plankata kunnolla.

Risteyksestä vanhoilla valoilla mennään -
Onhan mulla vuosimalli uudempi sentään.
Kotona se laskuvuori kasvaa.
Voisitteko olla jo kunnolla!

Ooo – kun mua jurppii, niin kunnolla jurppii.
Ooo – tään bossa novan piristää pitäis,
Mut paha päivä puskee päin;
:;Prinkkala-la-la-lal-lal-lal-laa..